50 vuotta konepajalla – Lennin vuosikymmenet täynnä työtä ja tarinoita
Konepaja tuli Lennille tutuksi jo pikkupoikana. Hän pyöri pihapiirissä ja pajalla lähes päivittäin, sillä koti sijaitsi aivan tien toisella puolella. Varsinaisesti työelämään konepajalla hän astui 16-vuotiaana työharjoittelijana 1970-luvun alkupuolella, ja vakituiseksi työntekijäksi hän tuli vuonna 1976. Nyt, viiden vuosikymmenen jälkeen, on aika laittaa haalarit naulaan ja jäädä eläkkeelle.
Pitkän uran aikana konepaja on muuttunut monella tavalla. Tuotteet ovat kehittyneet, laitteet nykyaikaistuneet ja työvälineet parantuneet, mutta itse työn ydin on hänen mukaansa pysynyt yllättävän samanlaisena: huolellinen käsityö ja vastuu siitä, että asiakkaalle lähtee laadukas tuote.
Työvuosista mieleen ovat jääneet erityisesti vanhan ajan perjantait. Silloin työnteko saattoi hetkittäin jäädä toiseksi, kun pajalla kerrottiin vitsejä ja naurettiin vedet silmissä. Työporukassa oli muutama todellinen sanaseppo, joilta jutut eivät loppuneet kesken. Maanantaisin tunnelma oli aivan toinen – silloin oltiin hiljaa, ja vasta keskiviikon tienoilla puheensorina alkoi jälleen palata.
Lenni kertoo, ettei mikään yksittäinen työtehtävä noussut vuosien aikana selvästi muiden yläpuolelle, mutta sirkkelin kokoonpano on ollut ehkä lähimpänä lempityötä. Se vaatii erityistä tarkkuutta, ja juuri tarkkuus on ollut hänen työnsä peruspilari. Tuotteen pitää lähteä asiakkaalle juuri eikä melkein: pölyt pyyhittyinä, siistinä ja sellaisena, että se näyttää vastavalmistuneelta.
Sama ajatus näkyy myös hänen neuvoissaan nuoremmille tekijöille. Jokaisella työkalulla pitää olla oma paikkansa, ja järjestys sekä siisteys ovat onnistuneen työn perusta. Hänen mukaansa siisteys ei ole vain ulkonäköasia, vaan osa ammattitaitoa ja laadukkaan tuotteen lähtökohta.
Eläkepäiviltä Lenni odottaa ennen kaikkea mielekästä tekemistä. Metsästys on lähellä sydäntä, samoin marjastus ja luonnossa liikkuminen. Vaikka työvuodet päättyvät, konepaja ei jää kokonaan taakse. Kahville ja kuulumisia vaihtamaan hän aikoo tulla varmasti, ja nuoremmille työntekijöille hän lupaa antaa vinkkejä jatkossakin – töihin hän ei kuitenkaan enää aio palata. Katsotaan, kuinka miehen käy.
Ikävä jää ruoka- ja kahvitaukojen jutustelua sekä yhteisöllisyyttä, joka syntyi vuosikymmenten aikana, kun työntekijät ja omistajat elivät ja työskentelivät lähekkäin samalla kylällä.
Lenni jättää konepajalle pitkän jäljen: 50 vuotta hiljaista ammattitaitoa, tarkkaa työnjälkeä ja esimerkkiä siitä, että laatu syntyy huolellisuudesta, järjestyksestä ja ylpeydestä omaa työtä kohtaan.
Kiitos Lenni – ja oikein ansaittuja eläkepäiviä!
